torstai 20. syyskuuta 2012

Mangon karkumatka 4.9.2012

Tässäpä pieni tarina Mangon karkumatkasta. Toivottavasti se jää ainoaksi laatuaan.

Vesla saapui kotiin maanantaina 3.9. ja tiistaina Masha tuli meille illastamaan ja pentua ihailemaan. Ilta sujui rattoisasti, söimme alkupalat ja ruokin koirat. Tommi meni parvekkeelle grillaamaan ja me naiset juorusimme ruokapöydän ääressä. Kävimme molemmat välillä parvekkeella viemässä jotain puuttuvaa sinne. Vesla kömpi keittiökaapiston alle nukkumaan. 

Yhtäkkiä havahduin siihen, että Mangoa ei näy. Kiersimme koko talon mitään löytämättä. Päättelin, että se on livahtanut parvekkeelle (josta siis rappuset yläpihalle) ja lähtenyt sieltä riistan perään. Mangohan ei varsinaisesti karkaa, vaan oleili pihallakin ennen aitoja varsin tunnollisesti.

Ei muuta kuin kengät jalkaan ja hölkkäsin lähikorttelin ympäri. Ei näkynyt. Palasin kotiin hakemaan kännykän, takin (satoi) ja fikkarin (pimeää). Masha ja Tommi lähtivät myös etsimään, kukin omaan suuntaansa. Huhuilimme ja huutelimme, ei mitään. Aloin olla jo pikkuisen huolissani, kun neitiä ei kuulunut. Tommi lähti autolla katsomaan ja minä kiersin naapureita. Lopulta palasin pihalle ja siellä se Mango oli odottamassa, märkänä ja risuisena, hyvin hengästyneenä, mutta myös huojentuneena. Etsintää kesti noin 20 minuuttia ja yhteensä Mango oli noin puoli tuntia kadoksissa.

Pienen risusavotan jälkeen mentiin sisään jatkamaan illallista ja Mango kävi välittömästi nukkumaan. Pienen pientä ontumaa oli havaittavissa. Mashan lähdettyä katsoin sähköpostit ja huomasin, että Tuuli oli bongannut SA-FA:n palstalta Mango-bongauksen. Joku oli varta vasten rekisteröitynyt palstalle kirjoittaakseen, että oli nähnyt musta huppupäisen afgaanin Kuninkaanmäentiellä juoksemassa kohti Pohjolantietä (kodin suuntaan). 

Seuraavana aamuna Mango oli sitten kolmijalkainen. Oikea etujalta oli poissa pelistä, mutta aamukävely sujui yllättävän vauhdikkaasti kolmiloikalla. Käytiin eläinlääkärissä ja diagnoosi oli pieni venähdys tai hiusmurtuma, joten hoitona lepoa ja kipulääkettä tarvittaessa. Itsekseen se jalka sitten parani, onneksi.

Laitoin tälle bongaajalle kiitosviestin, johon hän vastasi. Mango oli seurannut bongaajan siskoa sisälle eteiseen, huomannut muun väen ja hilppaissut takaisin pimeyteen. En tiedä osoitetta, mutta Mango on tapahtuman jälkeen pyrkinyt aktiivisesti yhdelle pihalle tuon tien varressa... Veikkaan, että Mango lähti pihastamme metsään jahtiin, saaliin hukattuaan harhaili hetken aikaa, päätyi bongaaja pihaan ja seurasi ihmistä sisään lämpimään. Äkkäsi kuitenkin väen vieraaksi ja poistui. Päätyi tutulle tielle, josta osasi oikaista pihojen läpi kotiin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kuvassa Mango ja Vesla kaluamassa jäätelöpurkin kantta. Äiti ja tytär ovat kuin paita ja peppu :) Otos napattu 20.9.12.

 

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ensimmäinen visiitti juoksuradalle

Vesla pääsi Tuomarinkartanolle makkarajuoksuihin haistelemaan tunnelmaa. Ensimmäinen retki ilman Mango-mammaa vähän jännitti alussa, mutta pian pikkuneiti reipastui ja tepasteli menemään kartanon nurmikentillä. 

Pikkuisen vieheen perään huutavat vähäkarvaiset vinttiserkut hämmensivät, mutta onneksi paikalta löytyi myös tutun ja turvallisen näköisiä afgaaneita. Päästiin moikkaamaan monta iloista kaverusta ja kaikki olivat kovin kivoja pennulle. Sandy näytti tarpeeksi mammalta ja sai aikaan suurimmat hännänheilutukset. 

Veslan väri vähän hämäsi suurta yleisöä, suurin osa luuli sitä salukivauvaksi :) karvaisuudesta huolimatta. Mutta valtaisat käpälät paljastivat todellisen rodun. Eräs salukikasvattaja totesikin Veslalle, että jos näillä tassuilla kaatuu, ei siitä auta luojaansa syyttää. Terkkuja vaan Pirjolle.

Törmättiin Svenkkaankin ja saatiin kutsu viehetreenin. Ensi maanantaina on tarkoitus aloittaa, saa nähdä mitä neiti tuumaa. Moottoripupu ei ainakaan vielä saanut tuijotusta suurempaa reaktiota aikaan.

Kiitos Kertulle ihanista kuvista!

Vesla ihmettelee moottoripupua

Vesla tutustuu Sandyyn


tiistai 18. syyskuuta 2012

Vesla tutustuu maailmaan

Veslan on ollut nyt 2 viikkoa kotona ja hyvin on sujunut. Pikkuinen syö erinomaisesti, leikkii aktiivisesti, nukkuu melko hyvin ja kasvaa kohinalla. 

Vesla on todellinen sylikoira. Se kiipeää välittömästi syliin, jos istahtaa lattialle. Sen verran afgaania siinä kuitenkin on, että protestoi raivoisasti, jos sen ottaa syliin vastoin tahtoaan. Omilla ehdoilla tahtoo mennä ja tulla ;) Ottaa muutenkin kontaktia ihmiseen ja seurustelee meidän kaksijalkaisten kanssa. Lapsista tykkää ihan hulluna! Kiitos vaan Esme & Eliot.

Yöt meillä menevät yleensä yhden herätyksen taktiikalla ja sillä pysytään tiiviinä aamuun saakka. Nukkumajärjestelyt takaavat yörauhan myös Mangolle, joka vetelee hirsiä olohuoneen sohvalla. Vesla taas yöpyy makuuhuoneessa, jotta herään tarvittaessa viemään pihalle. Iltaunille käydään jo 9 aikaan, aamulla herätään ennen kuutta. Hohhoijaa. Nukkuminen tapahtuu mieluiten jonkin alla, sängyn, sohvan, keittiön kaapistojen... Päiväunille välttää koiranpetikin, mutta tosiväsyn iskiessä ahdas paikka on pop. Vahinko, että jo nyt alkaa sängynalus olla liian ahdas. Kohta on kriisi!

Oma piha on kyllä mahtava keksintö pennun kanssa. Sisäsiisteysharjoittelu on hyvässä vauhdissa ja myös liika tarmo puretaan kätevästi ulkosalla. Mango jaksaa leikittää tytärtään tuntitolkulla. Välillä vedetään lelua, sitten juostaan ja eniten painitaan. Mangon turkki ei kyllä ihan heti ole edustuskunnossa, mutta pääasia on, että molemmat koirat nauttivat.

Syöminen on Veslan juttu. Ruoka maistuu joka aterialla ja herkuista suorastaan sekoaa. Neiti istuu napakasti joka kerta, kun ruokakupin ottaa esille :) Tarvii alkaa harjoittelemaan myös seisomista ennen ekoja näytelmiä.

Hihnalenkkeily on alkutekijöissään. Nyt jo kävelee ihan kivasti valjaissaan, mutta hätien teko ei suju kuin irtiollessa. Mutta kyllä tässä on aikaa harjoitella.

Ensimmäinen mökkireissu on takana. Koirat nauttivat vapaudesta ja raikkaasta meri-ilmasta. Pari pikku kommellustakin sattui. Mango esitteli tiluksia jälkikasvulleen ja vei sen myös laiturille. Kuulin molskahduksen ja päättelin, että nyt pentu putosi veteen. Kiiren vilkkaa laiturille ja sieltä isäntä nosti uitetun koiranpennut takaisin kuivalle maalle. Todistetusti Vesla osaa uida. Laiturille meno ei kiinnostanut enää sunnuntaina...

Hetkeä episodin jälkeen, kun pentu oli kuivattu ja ruokittu, se leikki kepillä ja sai tikun poikittain kitalakeensa hampaiden taakse. Onneksi irroitus oli helppoa, mutta vaati 2 ihmistä, kun neiti ei ollut kovin yhteistyökykyinen.

Oheisessa kuvassa Vesla on tasan 9 viikkoa. Korvat höröttävät hassusti, kun karvaa on kasvanut niiden alle :)



torstai 6. syyskuuta 2012

Vesla tuli kotiin

Pikku Vesla tuli kotiin maanantaina 3.9. Hakumatkalle lähdettiin Mango-mamman kanssa ja vartin automatka sujui oikein hyvin. Omassa kodissa katsastettiin ensin piha ja sitten sisätilat. Vesla on mennyt reippaasti häntä pystyssä pitkin poikin taloa. Nukkumapaikoiksi on valikoituneet huonekalujen aluset ja koiranpedit periaatteella isompi on parempi.

Vesla on todella leikkisä ja tykkää monenlaisista leluista. Myös Mangon kanssa painiminen on pop. Palloa se jopa palauttaa pihalla, tosin se on varmaan vähän vahinko. Vesla on hyvin sosiaalinen ja ottaa paljon kontaktia. Se tykkää myös olla sylissä ja nauttii silittelystä.

Vesla tuntee nimensä ja reagoi siihen aika hyvin. Pihalla pikkuinen tulee luokse kutsuttaessa. Se osaa myös istua saadakseen ruokakupin tai herkkupalan (oppi kerrasta). Valjaissa lenkkeily on vielä alkutekijöissään, mutta tänään jo käveltiin parikymmentä metriä melko hienosti.

Sisäsiisteyden opettelu on työn alla. Löytää paperit sisällä aika hyvin, mutta välillä menee ohitse. Kaikki isommat hädät on tulleet pihalle, mutta vaatii kyllä vähän omaa aktiivisuutta. Eiköhän tämä tästä kehity suotuisaan suuntaan.

Hampaitaan tykkää käyttää paljon, etenkin väsyneenä nukkumaan mennessään tykkää järsiä jotain (yleensä jotain kiellettyä). Lisäksi nukkumapaikkaa etsiessään piippaa kiitettävästi. 

Kaiken kaikkiaan hyvin sujuu!

Veslan ekat tunnelmat omalla pihalla.