tiistai 18. syyskuuta 2012

Vesla tutustuu maailmaan

Veslan on ollut nyt 2 viikkoa kotona ja hyvin on sujunut. Pikkuinen syö erinomaisesti, leikkii aktiivisesti, nukkuu melko hyvin ja kasvaa kohinalla. 

Vesla on todellinen sylikoira. Se kiipeää välittömästi syliin, jos istahtaa lattialle. Sen verran afgaania siinä kuitenkin on, että protestoi raivoisasti, jos sen ottaa syliin vastoin tahtoaan. Omilla ehdoilla tahtoo mennä ja tulla ;) Ottaa muutenkin kontaktia ihmiseen ja seurustelee meidän kaksijalkaisten kanssa. Lapsista tykkää ihan hulluna! Kiitos vaan Esme & Eliot.

Yöt meillä menevät yleensä yhden herätyksen taktiikalla ja sillä pysytään tiiviinä aamuun saakka. Nukkumajärjestelyt takaavat yörauhan myös Mangolle, joka vetelee hirsiä olohuoneen sohvalla. Vesla taas yöpyy makuuhuoneessa, jotta herään tarvittaessa viemään pihalle. Iltaunille käydään jo 9 aikaan, aamulla herätään ennen kuutta. Hohhoijaa. Nukkuminen tapahtuu mieluiten jonkin alla, sängyn, sohvan, keittiön kaapistojen... Päiväunille välttää koiranpetikin, mutta tosiväsyn iskiessä ahdas paikka on pop. Vahinko, että jo nyt alkaa sängynalus olla liian ahdas. Kohta on kriisi!

Oma piha on kyllä mahtava keksintö pennun kanssa. Sisäsiisteysharjoittelu on hyvässä vauhdissa ja myös liika tarmo puretaan kätevästi ulkosalla. Mango jaksaa leikittää tytärtään tuntitolkulla. Välillä vedetään lelua, sitten juostaan ja eniten painitaan. Mangon turkki ei kyllä ihan heti ole edustuskunnossa, mutta pääasia on, että molemmat koirat nauttivat.

Syöminen on Veslan juttu. Ruoka maistuu joka aterialla ja herkuista suorastaan sekoaa. Neiti istuu napakasti joka kerta, kun ruokakupin ottaa esille :) Tarvii alkaa harjoittelemaan myös seisomista ennen ekoja näytelmiä.

Hihnalenkkeily on alkutekijöissään. Nyt jo kävelee ihan kivasti valjaissaan, mutta hätien teko ei suju kuin irtiollessa. Mutta kyllä tässä on aikaa harjoitella.

Ensimmäinen mökkireissu on takana. Koirat nauttivat vapaudesta ja raikkaasta meri-ilmasta. Pari pikku kommellustakin sattui. Mango esitteli tiluksia jälkikasvulleen ja vei sen myös laiturille. Kuulin molskahduksen ja päättelin, että nyt pentu putosi veteen. Kiiren vilkkaa laiturille ja sieltä isäntä nosti uitetun koiranpennut takaisin kuivalle maalle. Todistetusti Vesla osaa uida. Laiturille meno ei kiinnostanut enää sunnuntaina...

Hetkeä episodin jälkeen, kun pentu oli kuivattu ja ruokittu, se leikki kepillä ja sai tikun poikittain kitalakeensa hampaiden taakse. Onneksi irroitus oli helppoa, mutta vaati 2 ihmistä, kun neiti ei ollut kovin yhteistyökykyinen.

Oheisessa kuvassa Vesla on tasan 9 viikkoa. Korvat höröttävät hassusti, kun karvaa on kasvanut niiden alle :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti